Islamista luopuminen

Halutessanne tulostaa tämän asiakirjan huomioikaa, että paperi sisältää kunnioittavia sanoja, joita ei saa heittää likaiseen paikkaan

Islamista luopuminen

”Äl Riddä”

Bismilläähi-Rrahmääni-Rrahiim

Älhämdu lilläähi Rabbil-Äalämiin, WäS–Saläätu WäS-Säläämu Äalää Säjjidinää Muhammad

Ylistys Jumalalle, maailman Luojalle. Nostakoon Jumala profeetta Muhämmäd:in, hänen muslimisukulaistensa ja ystäviensä arvoasteita, ja suojatkoon hänen kansaansa siltä, jota hän pelkäsi sen puolesta.

Ääli Aäimraan Koraanin kappaleen 19 lause:

﴿إنَّ الدِّينَ عِنْدَ اللهِ الإسْلَامُ﴾ آل عِمْرَان/19

tarkoittaa: [Islam on se ainoa uskonto, jonka Jumala hyväksyy]. Hän, joka palvoo ainoastaan Jumalaa, noudattaa tärkeintä velvollisuutta Jumalaa kohtaan, ottamatta Hänelle kumppaneita, ja uskomalla profeetta Muhämmäd:in viestiin, saa palkkiokseen Paratiisin. Hän, joka hyväksyy itselleen toisen uskonnon kuin Islam ja kuolee siinä uskossa, on häviäjä Tuomiopäivänä. Ikuinen sija hänelle tulee olemaan Helvetti, jossa kärsimykset eivät lopu tai vähene. Jumala ei anna anteeksi hänelle, joka ei kuole muslimina, eikä hyväksy hyviä asioita mitä hän teki elämänsä aikana.

Muhämmäd Koraanin kappaleen 34. lause:

﴿إنَّ الَّذِينَ كَفَرُوا وَصَدُّوا عَنْ سَبِيلِ اللهِ ثُمَّ مَاتُوا وَهُم كُفَّارٌ فَلَنْ يَغْفِرَ اللهُ لَهُم﴾ سورة محمد/34

tarkoittaa: He, jotka tulivat vääräuskoisiksi, sulkivat pois Jumalan tiet ja kuolivat vääräuskoisina, eivät saa Häneltä anteeksi.

Än-Nisää’ kappaleen 48. lause:

سورة النساء/48  ﴿إنَّ اللهَ لَا يَغْفِرُ أَنْ يُشُرَكَ بِهِ وَيَغْفِرُ مَا دُونَ ذَلِكَ لِمَنْ يَشَاءُ﴾

tarkoittaa: Jumala ei anna anteeksi hänelle, joka yhdistää Jumalalle kumppanin. Ja antaa anteeksi kaiken, mikä on tätä vähemmän, niille, joille Hän tahtoo.

Tieto ikuisista nautinnoista, jotka odottavat muslimeja Paratiisissa, ja ikuisista kärsimyksistä, jotka odottavat vääräuskoisia Helvetissä, pitäisi saada jokaisen muslimin pitämään kiinni uskonnostaan tiukasti. Hän, joka haluaa hyvän lopun, tekee kaikkensa täyttääkseen velvollisuutensa ja välttääkseen sitä, mikä on kiellettyä. Ylikaiken välttää kaikkea, joka lopettaa ja pysäyttää hänen uskonsa, islamin. On suuri etuus sille, että varoittaa muslimeja siitä, joka vie heidät ulos Islamista ja saattaa olemaan Helvetin väestöä. Tästä syystä, Islamin oppineet kirjoittivat kirjoihinsa kappaleita vain ja ainoastaan asioista, jotka vievät pois Islamista. Hän, joka ei tiedä mikä paha on, on taipuvaisempi tekemään sitä. Kun taas hän, joka oppii asiat, jotka vievät ulos Islamista, pystyy pitämään silmänsä auki ja sydämensä suojassa, välttämään tätä suurta syntiä.

Oppinut Än-Näwäwij määritteli uskostaluopumisen sillä, että se on kaikki, joka keskeyttää Islamin sanomalla, teolla, tai aikomuksella. Oli se sitten millä tavalla tahansa, pilkaten tai muuten. Hän sanoi uskosta luopumisen olevan rumin vääräuskoisuuden lajeista, koska henkilö on jo ollut muslimi ja sitten jättänyt Islamin. Se on suuri rikos ja sen tekijä ansaitsee ikuisen kärsimyksen Helvetissä, ellei hän palaa Islamiin ennen kuolemaansa.

Islamin oppineet jakoivat (rienauksen) vääräuskoisuuden kolmeen osaan: usko sydämessä, teot, ja sanomiset. Oppinut Är-Ramlij, joka kuuluu Äsh-Shääfiaij:in koulukuntaan jakoi vääräuskoisuuden näihin kolmeen osaan kirjassaan Äl-Minhäädz:in selitys ja antoi esimerkkejä jokaisesta. Kuten oppinut Än-Näwäwij teki kirjassaan Räwdatu-Ttaalibiin. Qadi Aiääd ja Oppinut Muhämmäd Ailläish Äl-Määlikij:in koulukunnasta myös antoivat esimerkkejä. Samoin tekivät oppineet Ibn Aääbidiin ja Bädr Är-Rashiid Äl-Hänäfij:in koulukunnasta, ja Äl-Buhuutij Äl-Hänbälij:in koulukunnasta. Ibn Äs-Subkij sanoi kirjassaan Ät-Tabäqaat: “Oppinut Äl-Äshaärij, hänen oppilaansa, ja kaikki muslimit olivat yksimielisiä siitä joka sanoo uskoa pilkkaavan sanonnan tai tekee uskoa pilkkaavan teon on vääräuskoinen (kääfir). Hän ei usko Jumalaan ja jää Helvettiin ikuisesti, vaikka hän olisi tiennyt totuuden sydämessään. Tämä on asia, josta kaksi muslimia ei voi olla erimieltä.

Oppinut Murtäda Äz-Zäbiidij sanoi: “Oppineet kaikista neljästä koulukunnasta kirjoittivat uskosta luopumisen lajeista”.

Oppineiden luokittelu uskostaluopumisen kolmeen osaan tai lajiin, helpottamaan oppimista ja asian ymmärtämistä, jotta niitä on helpompi välttää. Luokittelu on myös selvä eri osissa Koraania.

Esimerkiksi Äl-Hudzuraat kappaleen 17. lause:

قالَ اللهُ تَعَالَى ﴿إنَّمَا الْمُؤْمِنُونَ الَّذِينَ ءَامَنُواْ بِاللهِ وَرَسُولِهِ ثُمَّ لَمْ يَرْتَابُواْ﴾ الحُجَرَات/15

tarkoittaa: Uskovia ovat he, jotka uskovat Jumalaan ja Hänen viestintuojaansa, eivätkä epäilleet. Tämä lause viittaa siihen, että uskostaluopuminen voi liittyä uskoon sydämessä.

Fussilät kappaleen 37. lause:

قال الله تعالى ﴿لَا تَسْجُدُواْ لِلشَمْسِ وَلَا لِلْقَمَرِ وَاسْجُدُواْ لِلِّهِ الَّذِي خَلَقَهُنَّ﴾ فُصِّلَت/37

tarkoittaa: älkää palvoko aurinkoa eikä kuuta, palvokaa Jumalaa, jokaloi ne. Tämä lause viittaa tekoihin, jotka vievät ulos Islamista.

Ät-Täwbäh kappaleen 74. lause:

قال الله تعالى ﴿يَحْلِفُونَ بِاللهِ مَا قَالُوا وَلَقَدْ قَالُوا كَلِمَةَ الكُفْرِ وَ كَفَرُوا بَعْدَ إسْلَامِهِم﴾ التَّوْبَة/74

tarkoittaa: Vannovat Jumalan nimeen etteivät he sanoneet, vaikka sanoivat Islamista ulos vievän sanan ja rienasivat oltuaan ensin muslimeja. Tämä lause viittaa sanoihin, jotka vievät pois Islamista.

Jokainen näistä kolmesta kategoriasta on jaettu moneen alaotsikkoon, ja oppineet ovat antaneet monia esimerkkejä kaikista.

Ensiksi usko sydämessä: epäillä Jumalan olemassa oloa, profeetta Muhämmäd:in viestiä, tai minkään muun tunnetun viestintuojan viestiä, kuten Aatami, Abraham, Jeesus or Mooses. Epäillä Koraanin ilmestystä profeetta Muhämmäd:ille, Tuomiopäivää, Paratiisin ja Helvetin olemassaoloa, tai mitään, josta on ollut yhteisymmärrys muslimien oppineiden kesken, kuten palkkio ja rangaistus. Islamissa vähemmän tunnettujen asioiden, kuten Äl-Häwd (allas, josta kaikki muslimit juovat ennen Paratiisiin menoa tuomiopäivänä) epäily, ei ole rienausta. Ellei kiellä sen olemassaoloa vain jääräpäisyyttään, tietäen että se on olemassa.

Myös jos uskoo jonkun muun kuin Jumalan olevan ilman alkua. Niin uskoivat kreikkalaiset filosofit, ja heitä seurasi Ibn Täimijäh, joka sanoi maailman olevan ilman alkua. Vain Jumala on ilman alkua, ja Hänen ominaisuutensa ovat myös ilman alkua ja ilman loppua. Kaikki muu on luotua ja saanut alun. Tuomari Aiääd, Äl-Mutäwällii, Ibn Hajär Al-Aäsqaläänij ja monet muut vakuuttivat, että on rienausta uskoa, että maailma on ilman alkua.

Jumalan ominaisuuksien alentaminen, pilkkaaminen tai kieltäminen on rienausta, jos kyseisestä ominaisuudesta on tultu yhteispäätökseen, että se on Jumalan ominaisuus, kuten Tieto. Ominaisuuksiin kuuluu myös Voima, Tahto, Kuulo, Näkö, ja Puhe. Tietenkään nämä ominaisuudet, vaikka olevatkin sanana sama kuin ihmisillä, eivät Jumalan ominaisuutena muistuta luotujen ominaisuuksia mitenkään. Näiden ominaisuuksien alentaminen, pilkkaaminen, tai kieltäminen on rienausta, koska järjen itsestään pitäisi olla riittävä kertomaan, että Jumalalla on oltava nämä ominaisuudet. Ne ovat ehto jumaluudelle, tietämättömyys ei ole selitys. Ibn Äl-Dzäwzij sanoi: ”On olemassa yksimielisyys siitä, että on rienausta kieltää, että Jumalalla on Voima yli kaiken.

Joka uskoo, että Jumala muistuttaa jotain luoduistaan jollain tavalla Itsessään, Ominaisuuksissaan, tai Teoissaan on rienannut. Samoin, joka uskoo, että Jumala on vartalo, valo, tai uskoo, että Hän asuu ylhäällä taivaissa tai istuu Valtaistuimella. Kaikki nämä ovat luotujen ominaisuuksia ja eivät sovi Luojan ominaisuuksiin. Jos Jumalalla olisi samanlaisia ominaisuuksia kuin luoduilla, Hän olisi samanlainen kuin luodut, ja Jumala sanoi Koraanissa Al-Shuura kappaleessa lause 11:

قال الله تعالى ﴿ليس كمثله شيء﴾ سورة الشورى/11

joka tarkoittaa: mikään ei ole kuin Hän. Jos Jumala olisi vartalo, Hän olisi altis kaikelle, jolle vartalot ovat alttiita kuten muutokset. Kaikki mikä viittaa puutokseen tai heikkouteen eivät sovi Jumalan ominaisuuksiin.

On myös rienausta sallia asia, joka on yleisesti tiedossa muslimien keskuudessa, että se on synti. Kuten huorinteko, valehtelu, varastaminen, tai alkoholin juominen. Samoin jos sanoo synniksi asiaa, joka on yleisesti tiedossa, että se on sallittua. Kuten myyminen tai avioliitto. Jos syyttää profeetta Muhämmädiä valehtelemisesta, pilkkaa hänen ominaisuuksiaan, tai uskoo, että hänen jälkeensä tulee uusi profeetta, se on rienausta.

Toinen laji rienausta on teot. Esimerkiksi patsaan, auringon, kuun, tai minkä vaan luodun palvominen on rienausta. Samoin Koraanin tai islamilaista tietoa kantavan paperin heittäminen likaiseen paikkaan, kuten sanoi Raijäänij ja monet muut, koska teko viittaa Islamin pilkkaukseen. Myös jos heittää paperin, jossa lukee Jumalan nimi likaiseen paikkaan, ja heittäjä on tietoinen, että se on Jumalan nimi hetkellä, jolla heitti sen.

Kolmas laji on sanomiset, ja oppineet ovat sanoneet, että tässä kategoriassa on eniten asioita, jotka vievät ulos Islamista.

Profeetta Muhämmäd , rauha hänelle sanoi:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “أكثر خطايا ابن ادم من لسانه” رواه الطّبَراني

joka tarkoittaa: ”Suurin osa ihmisen synneistä tulee hänen kielestään”. Näihin synteihin kuuluvat rienaus, uskostaluopuminen, ja muut sanomalla tehtävät synnit. Nykyään on hyvin yleistä puhua mitä tahansa. Jotkut myös lausuvat sanoja, jotka vievät ulos Islamista, kaikessa rauhassa, luullen, että siinä ei ollut mitään vikaa, vaikka se onkin oikeasti uskostaluopumista. Tämä on todiste, että profeettamme oli oikeassa kun hän sanoi:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “إن العبد ليتكلم بالكلمة لا يرى بها بأسا يهوي بها في النار سبعين خريفا” رواه الترمذي

joka tarkoittaa: ”Orja saattaa sanoa sanan, jonka hän ei näe haittaavan. Mutta sen sanan vuoksi putoaa Helvettiin 70 vuotta”, 70 vuoden pudotuksen etäisyydellä on Helvetin pohja, ja sinne ei joudu kuin vääräuskoiset. Tämä profeetta Muhämmäd:in sanonta, on todiste siitä, että ei tarvitse välttämättä tietää, että sana on uskostaluopumista, jotta menee ulos Islamista. Samoin syntien kanssa, ei tarvitse tietää, että se on syntiä, jotta hän ansaitsisi rangaistuksen siitä.

Profeetan sanonta myös kertoo, että ei ole ehto uskostaluopumiseen uskoa siihen mitä sanoi tai teki. Profeettamme ei sanonut: ”orja saattaa sanoa sanan ja uskoa siihen…” Eikä hän sanonut: ”orja saattaa sanoa sanan ja teon…” Eikä hän sanonut: orja saattaa sanoa sanan tosissaan (ei vahingossa)”. Hän sanoi: ” Orja saattaa sanoa sanan, jonka hän ei näe haittaavan”. Tämän profeetan sanoman kertoi eteenpäin Ät-Tirmidhij. Toisen samanlaisen sanonnan mutta eri sanoin kertoivat Äl-Bukhaarij ja Muslim, ja siinä on todiste siitä, että ei ole ehtona joutuakseen ulos Islamista tietää, että sanat on rienausta.

Rienaavien sanojen sanominen vihaisena johtaa myös ulos uskonnosta, koska viha ei ole tekosyy. Oppinut Än-Näwäwij sanoi: Jos mies suuttuu lapselleen tai orjalleen ja hakkaa tämän, ja sitten kolmas osapuoli kysyy mieheltä: ”Miten teet tuollaista? Etkö ole muslimi(tarkoittaen että eihän muslimin pitäisi tuolla tavalla käyttäytyä)”? Ja hakkaava mies vastasi (suutuspäissään) ”En”, niin hän joutui ulos Islamista. Samaa sanoivat Än-Näwäwij:in kanssa Äl-Hänäfij koulukunnan oppineet ja monet muut.

Profeetta Muhämmäd varoitti meitä suuttumasta, kun hänen luokseen tuli mies pyytämään neuvoa ja vastaukseksi tämä sai:

“لا تغضب“

joka tarkoittaa: ”Älä suutu”. Profeetta varoitti suuttumasta koska se ei pelasta eikä ole syy. Jos vihaansa ei pysty hallitsemaan, voi johtaa itsensä pahoihin synteihin, rienaus mukaanlukien.

Oppineet mainitsivat, että kolmas rienauksen kategorioista on sanomien kategoria. Niitä on niin paljon, että kaikkien mainitsemiseen menisi tuhansia kirjoja. Mutta oppineet ovat kirjoittaneet paljon niistä, jotta me voitaisimme varoa niitä. Esimerkiksi Jumalan, profeettojen ja enkeleiden haukkuminen, pilkkaaminen, ja kiroaminen on rienausta. Samoin sanoa ihmistä, joka on muslimi rienaajaksi, kuten Äl-Mutäwällii ja Äl-Ghäzäälij kertoivat. Ät-Tahääwij sanoi, että on rienausta liittää Jumalan ominaisuuksiin luotujen ominaisuuksia, kuten paikka, aika, vartalo, osia, välineitä, värejä, tai muotoja. Samoin jos sanoo, että Jumalalla on kumppani tai lapsi. Jos sanoo tekevänsä tulevaisuudessa jotain, joka vie ulos Islamista, tai jos laittaa ehdon: ”jos niin ja näin tapahtuu, minä menen ulos Islamista”, niin silloin on heti uskostaluopunut.

Meidän on varottava asioita, joista profeettamme varoitti. On oltava hyvin varovainen sanojemme suhteen, jotteivät ne johtaisi meitä paikkaan, jossa kukaan ei halua olla. Äl-Ghäzäälij sanoi, että kieli on niin pienikokoinen, mutta sen synnit voivat olla hyvin suuria. Toiset oppineet sanoivat kielen olevan hirviö, joka tuhoaa meidät ellemme sido sitä. Muslimi veljeni/siskoni opettele nämä asiat, jotta voit varoa niitä. Jokaisen muslimin on pakko pitää huolta uskostaan.

Jos joku on joutunut ulos Islamista, hänen on heti tultava takaisin Islamiin perääntymällä siitä, joka hänet vei ulos ja lausumalla uskontunnus sillä aikomuksella, että tulee takaisin Islamiin:

Minä tunnustan, ettei ole muuta Jumalaa kuin Ällaah ja (tunnustan) että Muhämmäd on Ällaah:in viestintuoja.

Hänen on kaduttava mitä hän teki ja aikoa, ettei tee sitä enää koskaan uudestaan.

Uskostaluopuminen ei ole pieni asia. Moni tuomio lankeaa, kun ihminen joutuu ulos Islamista: hänen paastonsa, kuivapuhdistautuminen (täjämmum), ja avioliittonsa mitätöityvät. Hänen teurastamaansa lihaa ei voi syödä. Hän ei peri, eikä kukaan peri häntä. Hän ei voi mennä naimisiin muslimin, kristityn, juutalaisen, tai edes toisen uskostaluopuneen kanssa. Hän menettää kaikki hyvät pisteet, jotka hän sai kerättyään ollessaan muslimi ja hänelle jää vain synnit. Kenellä meistä on varaa hävitä kaikki hyvät pisteemme ja seisoa Tuomiopäivänä katsomassa, kun vaakaan tulee vain syntejä?

Veljeni/siskoni Islamissa, uskostaluopuminen on erittäin paha asia. Älä tule niiden huijaamaksi, jotka vain jääräpäisyyttään väittävät vastaan kaikessa, jonka Islaminuskon oppineet ovat sanoneet uskostaluopumisesta. Älä ole altis uskomaan, tekemään, tai sanomaan rienauksia. Islamista ulos vievät sanat vievät sinut ulos Islamista vaikka et pitäisi siitä mitä sanoit tai uskoisi siihen. Älä usko niitä, jotka menevät vain omien mielipiteitendä mukaan ja sanovat: ”Kuka sinä olet tuomitsemaan?” samalla kun he eivät osaa uskontoansa sen vertaa, että tietäisivät tästä asiasta, uskostaluopumisesta.

Hanki jokaiselle pakollinen tieto uskonnosta, joka johtaa menestykseen ja Jumalan hyväksyntään, ja vie kauemmas kärsimyksistä Helvetissä tuonpuoleisessa.

Profeetta Muhämmäd, rauha hänelle, sanoi, joka tarkoittaa: ”Oppia lause Koraanista, on palkkiollisempi kuin 100 vapaaehtoista rukousosaa (rakäa). Ja oppia yksi luku Islamin tietoa on palkkiollisempi kuin 1000 vapaaehtoista rukousosaa”. Tämän sanoman kertoi Ibn Määdzäh.

Hanki tietosi luotettavalta, Jumalaa pelkäävältä, oppineelta taholta. Toteuta Ibn Siiriin:in neuvoa, jossa hän sanoi: ”Katso tarkkaan keneltä otat tietosi, sillä tämä tieto on uskonnontietoa”. On pakollista jokaiselle meistä käskeä tekemään oikeaa ja välttämään väärää. Emme saisi jättää väärää tekevää ihmistä hukkumaan enemmän ja enemmän vääryyteensä. Vaan pelastamme hänet rohkeasti kertomalla ja neuvomalla oikealle tielle. Profeetta Muhämmäd, rauha hänelle, sanoi joka tarkoittaa: ”Kun näette, että kansani pelkää sanoa epäoikeudenmukaiselle, että hän on epäoikeudenmukainen, tietäkää, että Jumalan apu on heistä kaukana”. Koraanissa lukee, että rienaus on suurin epäoikeudenmukaisuus, Jumala suojelkoon meitä siltä.

Ylistys Jumalalle,

suokoon Hän meille hyvän lopun.

Hän tietää parhaiten