Muutto Mekasta Medinaan eli Hidzrah

Halutessanne tulostaa tämän asiakirjan huomioikaa, että paperi sisältää kunnioittavia sanoja, joita ei saa heittää likaiseen paikkaan

Bismilläähi-Rrahmääni-Rrahiim

Älhämdu lilläähi Rabbil-Äalämiin, WäS–Saläätu WäS-Säläämu Äalää Säjjidinää Mohammad

 Ylistys Allaahille, kohottakoon Allaah profeetta Muhammadin arvoa ja hänen Muslimisukulaistensa ja kumppaneittensa arvoa, sekä suojelkoon hänen kansaansa siltä, mitä hän pelkää sille tapahtuvan

Muutto Mekasta Medinaan eli Hidzrah

Profeetta Muhämmäd:in muutto Mekasta Medinaan, on Islamilaisen ajanlaskun alku. Profeetta Muhämmäd:in elämä Mekassa alkoi olla vaikeaa, sillä vääräuskoiset pahoinpitelivät häntä ja yrittivät jopa tappaa hänet. Hän oli asunut Mekassa vuosia, yrittäen opettaa oikeaa uskoa. Monet hänen ystävistä olivat siinä vaiheessa jo lähteneet Afrikkaan opettamaan oikeaa uskoa. Toiset taas menivät Medinaan, jonka nimi oli tuolloin Jäthrib.

Tärkeää on ymmärtää ja uskoa, että profeetta Muhämmäd ”rauha hänelle” lähti Mekasta Jumalan määräyksestä eikä pelon karkottamana.

Profeetta Muhämmäd oli siunattu. Hänellä oli 40 miehen voima ja valtava rohkeus. Jollei Jumala olisi määrännyt häntä lähettämään, hän ei tietenkään olisi lähtenyt.

Kun profeetta Muhämmäd:in ystäviä alkoi olla jo paljon Medinassa, enkeli Gabriel toi määräyksen Jumalalta, että profeetta Muhämmäd:in oli myös muutettava Medinaan. Lähtöä edeltävänä yönä Gabriel varoitti profeettaamme nukkumasta omassa kodissaan, joten tämä yöpyi jonkin ystävänsä luona.

Profeetan viholliset olivat koonneet joukon miehiä eri heimoista, välttääkseen koston yhtä heimoa vastaan. Joukko odotti seuraavana aamuna profeetan kodin ovella tappaakseen hänet. Kun aikaa kului eikä ketään tullut ulos, he murtautuivat sisään ja yllätykseksi he löysivätkin Imam Aälij:in nukkumasta profeetan sängystä. Tämän jälkeen he saivat tietää, missä profeetta Muhämmäd oli,  joten he menivät sinne odottamaan. Profeetta tuli ulos talosta lukien muutamaa ensimmäistä lausetta Jääsiin kappaleesta, jolloin vääräuskoiset eivät nähneet häntä lainkaan. Todisteeksi hänen ohikulustaan, hän laittoi jokaisen miehen pään päälle hieman hiekkaa.

Sitten alkoi matka Medinaan. Pitkän ajan päästä joku tuli kysymään mitä miesjoukko teki Äbu Bäkr:in oven edessä. Kuultuaan, että he odottavat profeetta Muhämmäd:iä, hän kertoi heille, että profeetta oli aikoja sitten häipynyt ja jättänyt merkiksi hiekkaa heidän päiden päälle.

Viholliset lähtivät heti hänen peräänsä, sillä profeetan tappamisesta oli sata kamelia palkintona. Kun profeetta Muhämmäd ja Äbu Bäkr huomasivat heidän olevan jahdin kohteena, he menivät luolaan. Jumalan määräyksestä ja tahdosta kyyhky tuli luolaan, teki pesän sen suulle ja muni pesään. Samalla hämähäkki teki seitin nopeasti luolan suulle, ja puu kasvoi juuri luolan eteen. Kun viholliset näkivät luolan, he olettivat ettei siellä voi olla ketään, sillä hämähäkillä menee paljon aikaan tehdäkseen niin suuren seitin, kyyhky ei tee pesää ja muni hetkessä, eikä puu todellakaan kasva silmänräpäyksessä.

Luolassa ollessaan Äbu Bäkr huomasi monia käärmeenpesiä, jotka hän tukki vaate kappaleilla suojatakseen profeetta Muhämmäd:iä. Mutta vaate ei riittänyt kaikkiin koloihin, vaan jäi yksi tukkimatta, joten sen hän sulki kantapäällään. Jonkin ajan kuluttua profeetta Muhämmäd kävi nukkumaan, laittaen päänsä Äbu Bäkr:in reidelle. Tämän nukahdettuaan Äbu Bäkr tunsi yllättävää kipua kantapäässään; käärme oli purrut häntä. Hän ei halunnut herättää profeettaa, mutta kipu oli niin kovaa, että hänen silmät kyynelehtivät ja yksi kyynel tippui profeetan naamalle, jolloin tämä heräsi. Siunattu profeettamme nuolaisi sormeaan, ja pyyhkäisi sillä Äbu Bäkr:in kantapäätä, jolloin kipu ja käärmeen hampaiden jäljet katosivat välittömästi.

Kolme päivää oltuaan luolassa, he jatkoivat matkaansa Medinaan. Tieto profeetta Muhämmäd:in muutosta Medinaan pääsi perille ennen häntä. Tiedon saatuaan Medinan asukkaat, Äl–Änsaar, kiipesivät joka päivä palmujen latvoihin ja odottivat rakasta tulokasta. Kun he vihdoin viimein näkivät profeetan, he rupesivat laulamaan runoja, joita he olivat tehneet juuri tätä suurta, odotettua päivää varten. Voi heidän iloa nähtyään Jumalan viestintuojan.

Jumala, suo meille kunnia ja ilo tavata profeetta

Muhämmäd kasvotusten Tuomiopäivänä,

ja olemaan hänen ystäviä Paratiisissa, amen

ja Ällaah tietää parhaiten