Pahanpuhuminen Ja Juoruilu

Pahanpuhuminen (GHIIBÄH)

Ja

Juoruilu (NÄMIIMÄH)

Aloitan Jumalan nimeen, ylistäen häntä ja nöyrästi pyydän häntä kohottamaan profeetta Muhämmäd:in arvoa, kuten myös hänen muslimi sukulaistensa ja kumppaniensa arvoa, sekä suojelemaan hänen kansaansa siltä, mitä hän pelkää sille tapahtuvan. Suokoon Jumala meille vilpittömät aikomukset ja helpottakoon palkkiollisten ja hyväksyttävien tekojen tekemistä.

Ylistetty Jumala lahjoitti orjilleen lukemattomia lahjoituksia. Koraanin kappaleen Än-Nähl, lause 18:

قَالَ اللهُ تَعَالى ﴿وَإنْ تَعُدُّوا نِعْمَةَ اللهِ لَا تُحْصُوهَا﴾ النَّحل/18

tarkoittaa: [Vaikka yrittäisit laskea lahjojasi Jumalalta, et pystyisi]. Kieli on yksi monista lahjoista, joita Hän on suonut orjilleen. Vaikka kieli on pieni elin, henkilö joka käyttää sitä täyttääkseen Jumalan määräykset, Koraanin oppien ja profeetta Muhämmäd:in oppien mukaisesti, voi ansaita siunauksia tässä ja tulevassa elämässä. Toisaalta, henkilö joka käyttää kieltään tottelemattomuuteen, eikä ilmaise kiitollisuuttaan Jumalalle, johtaa itsensä tuhoon. Kiitollisuuteen Hänelle kuuluu ehdottomasti olla käyttämättä Jumalalta saamiaan lahjoja tottelemattomuuteen Häntä kohtaan.

Meidän on tiedettävä, että kielen synnit voivat olla pieniä tai suuria. On myös oltava varuillaan, sillä jotkut näistä synneistä vievät niihin syyllistyjän pois Islamista. Profeetta Muhämmäd on sanonut sanoman, jonka on kertonut Ät-Tirmidhij:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “إنَّ العَبْدَ لَيَتَكَلَّمُ بِالكَلِمَةِ لَا يَرى بِهَا بَأْسًا يَهْوِي بِهَا فِي النَّارِ سَبْعِينَ خَرِيفًا“ رواه الترمذي

Joka tarkoittaa: <<Henkilö voi sanoa sanan, jota hän ajattelee harmittomaksi, joka aiheuttaa hänen putoamisensa seitsemänkymmenen vuoden syvyyteen helvetin tuleen>>. Tämä sanoma tarkoittaa helvetin tulen pohjaa, jonne vain vääräuskoiset päätyvät.

Kielen synteihin sisältyvät pahanpuhuminen (ghiibäh) ja juoruilu (nämiimäh). Ibn Aääbidiin kertoi profeetan sallä-llaahu aäläihi wä sälläm sanoneen:

قالَ رسولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عليْهِ وَسَلَّم “خَصْلَتَانِ مَا إنْ تَجَمَّلَ الخَلائِقُ بِمِثْلِهِمَا حُسْنُ الخُلُقِ وَطُولُ الصَّمْتِ” رواهُ ابن عَابدين

Joka tarkoittaa: <<Itseään voi suuresti kaunistaa kahdella tavalla, hyvillä tavoilla ja pitkällä hiljaisuudella>>. Tässä hädiithissä pitkällä hiljaisuudella tarkoitetaan, ettei puhu muuta kuin mikä on hyvää, kuten Jumalan ylistäminen ja hyvien asioiden opettaminen toisille.

Äl-Bukhaarij ja Muslim kertoivat Äbu Huräirah:in kautta, että profeetta sanoi:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “مَنْ كَانَ يُؤْمِنُ بِاللهِ وَاليَوْمِ الآخِرِ فَلْيَقُلْ خَيْرًا أَوْ لِيَصْمُتْ” رواهُ البُخاري ومسلم

Joka tarkoittaa: <<Joka uskoo Jumalaan ja Tuomiopäivään sanokoon hyviä sanoja tai olkoon vaiti>>. Olemme vastuussa sanoistamme. Koraanin kappaleen Äl-Israa’ lause 36:

قَالَ اللهُ تَعَالى ﴿إنَّ السَّمْعَ وَالبَصَرَ وَالفُؤَادَ كُلُّ أُولَئِكَ كَانَ عَنْهُ مَسْئُولَا﴾ الإسرَاء/36

Joka tarkoittaa: [Henkilö on vastuullinen siitä, mitä hän näkee, kuulee ja uskoo]. Ät-Tirmidhij kertoi profeetan vastanneen kumppani Muaäädh Ibn Dzäbäl:ille, sanoen:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “وَهَلْ يَكُبُّ النَّاسَ فِي النَّارِ عَلَى وُجُوهِهِم إلَّا حَصَائِدُ اَلْسِنَتِهِم” رَوَاهُ التِّرْمِذِي

Tässä sanomassa profeetan vastaus Muaäädh Ibn Dzäbäl:in kysymykseen siitä, mikä saa ihmisen putoamaan kasvoilleen helvetintuleen, on, he saavat sen palkakseen kielensä takia. Viisaus tuo mukanaan kielen käyttämisen Jumalan muistamiseen, velvollisuuksien noudattamiseen sekä pakolliseen määräämiseen ja kielletystä kieltämiseen. Muistakaamme mitä Koraanin kappaleen Qaaf, lause 18:

قَالَ اللهُ تَعَالى ﴿مَا يَلْفِظُ مِنْ قَوْلٍ إلَّا لَدَيْهِ رَقِيبٌ عَتِيدٌ﴾ ق/18

Joka tarkoittaa: [Räqiib ja Aätiid kirjoittavat ylös jokaisen sanotun sanan]. Tiedämme kuitenkin, että jotkut näistä kielletyistä sanoista pyyhitään pois henkilön katuessa. Tuomiopäivänä jokainen meistä haluaisi merkinnöistään löytyvän kaikki hyvät sanat, eikä ollenkaan epäsuotavia ja synnillisiä sanoja. Siksi on tärkeää painottaa kieleen liittyviä asioita. Profeetta neuvoi meitä Ät-Tirmidhij:n kertomassa sanomassa:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “مَنْ صَمَتَ نَجَا” رواه التِّرْمِذِي

Joka tarkoittaa: <<Henkilö, joka pysyy pitkään hiljaa (lukuun ottamatta mikä on hyvää sanomista) pelastuu Tuomiopäivänä>>.  Sanomassa, jonka on kertonut Äl-Bäihäqij, profeetta sanoi:

قال رسول الله صلى الله عليه وسلم “إنَّكَ مَا تَزَالُ سَالِمًا مَا سَكَتَّ فَإذَا تَكَلَّمْتَ كُتِبَ لَكَ أَوْ عَلَيْكَ” رواهُ البَيْهَقي

Joka tarkoittaa: <<Tulet pelastumaan niin kauan kuin pysyt vaiti, sillä jos puhut, niin se on joko eduksesi tai sinua vastaan>>. Tämän aiheen tärkeyden vuoksi Islamin oppineet pitivät tärkeänä kirjoittaa siitä laajasti. Yksi Islamin suurista oppineista, Äl-Ghazäälij sanoi kielestä:

قَالَ الإمَامُ الغَزَالي “اللِّسَانُ نِعْمَةٌ عَظِيمَةٌ جِرْمُهُ صَغِيرٌ وَجُرْمُهُ كَبِيرٌ“

Joka tarkoittaa: ”Kieli on suuri lahja Jumalalta, vaikka se on pieni kooltaan, niin sen rikos voi olla valtava”. Henkilö voi lausua ylistyksen ja kiitoksen sanoja Jumalalle, joista hän saa palkkion. Hän voi myös sanoa jotain, mikä vie hänet ulos Islamista, jonka seurauksena hän menettää kaikkien aikaisempien hyvien töidensä palkkion. Oppineiden kirjoituksissa on kerrottu tapahtumista, jotka valaisevat kieleen liittyviä asioita. Niihin kuuluu mitä Imääm Än-Näwäwij kertoi: ”Qiss Ibn Sääaidäh ja Ibn Saifij tapasivat, toinen kysyi toiselta. `Yleisesti ottaen kuinka moneen virheeseen olet laskenut Aatamin jälkeläisten syyllistyneen?` `Olen laskenut 8000 sellaista virhettä, mutta tiedettäköön, ettemme voi laskea niitä kaikkia.` ` Mutta yksi hyvä ominaisuus voi korjata kaikki nämä virheet; kielensä hallitseminen”.

Imääm Äsh-Shääfiaij sanoi kumppanilleen Är-Rabiia:ille:

قَالَ الإمَامُ الشَّافِعي “لَا تَتَكَلَّمَ فِيمَا لَا يَعْنِيكَ فَإنَّكَ إذَا تَكَلَّمْتَ بِالكَلِمَةِ مَلَكَتْكَ وَلَمْ تَمْلُكْهَا“

Joka tarkoittaa: ”Älä puhu sattumanvaraisesti ja tarpeettomasti, kerran sanottuja sanoja ei voi enää hallita, mutta ne hallitsevat sinua.” Kerran sanomasi sana on hyödyksesi, jos se on hyvä, mutta jos se on syntinen, niin se kirjoitetaan sinua vastaan ja se vaatii pätevän katumuksen. Aäbdullaah Ibn Mäsauud sanoi:

قَالَ عَبْدُ اللهِ بن مَسْعُود “مَا شَىءٌ أَحَقُّ بِالسِّجْنِ مِنَ اللِّسَانِ“

Joka tarkoittaa: ”Kieli on se, joka kaikkein eniten ansaitsee vankeuden.” Muut oppineet sanoivat:

قِيلَ “مَثَلُ اللِّسَانِ مَثَلُ السَّبْعِ إنْ لَمْ تُوثِقْهُ عَدَا عَلَيْكَ“

Mikä tarkoittaa: ”Kieli on kuin peto, jollet sido sitä kiinni niin se hyökkää kimppuusi”. Monet oppineet puhuivat paljon aiheista, jotka liittyvät kieleen, valaisten muslimeille kielensä hallitsemisen tärkeyttä. Kun Dhun-Nuun Äl-Misrij:ltä (Thäubään Ibn Ibraahiim) kysyttiin, kuka hallitsee ja suojelee sydäntään parhaiten, hän vastasi, ”Hän, joka hallitsee kielensä parhaiten”. Jumala teki kielen todistajaksi siitä, mitä on sydämessä, niin kuin suuret Islamin oppineet ovat maininneet. Hyvät sanat heijastavat mitä on sydämessä, kuten myös synnilliset ja vääräuskoiset sanat heijastavat mitä on sydämessä.

Pahan puhuminen (ghiibäh)

Pahan puhuminen (ghiibäh) on sairaus, joka on vallannut monet yhteisöt. Lähestyessämme tätä aihetta, muistakaamme ja muistuttakaamme myös toisia olemaan varuillaan, ettemme levitä tätä sairautta. Koraanin kappaleen Äl-Hudzuraat, lause 12:

قَالَ اللهُ تَعَالَى ﴿وَلَا يَغْتَبْ بَعْضُكُمْ بَعْضًا أَيُحِبُّ أَحَدُكُمْ أَنْ يَأْكُلَ لَحْمَ أَخِيهِ مَيْتًا فَكَرِهْتُمُوهُ وَاتَّقًوا اللهَ إنَّ اللهَ تَوَّابٌ رَحِيمٌ﴾ الحجرات/12

Tässä jakeessa Jumala määrää ettemme saa syyllistyä pahan puhumiseen (ghiibäh) toisiamme kohtaan, sillä se on kun söisi kuolleen veljensä lihaa. Hän antoi tämän vertauksen osoittaakseen tämän synnin rumuutta ja neuvoakseen meitä pysymään erossa siitä. Monet profeetan hädiithit korostavat, kuinka kiellettyä pahan puhuminen on. Niiden joukossa on hädiith, jonka ovat kertoneet Äl-Bukhaarij ja Muslim, Äbu Muusä Äl-Äshaärij:in kautta:

سألَ الصَّحَابيُّ أبو مُوسَى الأشْعَري رسولَ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ: “أيُّ المسْلِمِينَ أَفْضَلُ” قَالَ عَلَيْهِ الصَّلاةُ وَالسَّلامُ “مَنْ يَسْلَمُ المسْلِمُونَ مِنْ يَدِهِ وَلِسَانِهِ” رَوَاهُ البُخَارِيُّ وَمُسْلِمٌ

Tämä sanoma kertoo siitä, kun profeetalta kysyttiin kuka on paras muslimeista, johon hän vastasi: <<Hän, jonka käsiltä ja kieleltä muslimit ovat turvassa>>. Myös sanomassa, jonka Äbu Dääwuud on kertonut Änäs:in kautta, profeetta sanoi:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “لَمَّا عُرِجَ بِي مَرَرْتُ بِقَوْمٍ لَهُمْ أَظْفَارٌ مِنْ نُحَاسٍ يَخْمِشُونَ وُجُوهَهُمْ وَصُدُورَهُمْ فَقُلْتُ مَنْ هَؤُلاءِ يَا جِبْرِيلُ قَالَ هَؤلاءِ الَّذِينَ يَأكُلُونَ نِيءَ لُحُومِ النَّاسِ (أَيْ يَغْتَابُونَهُمْ) وَيَقَعُونَ في أعْرَاضِهِمْ” رَوَاهُ أبُو دَاود

Tämä hädiith liittyy profeetta Muhämmäd:in taivas matkaan. Hän kulki ohi ihmisten, jotka raapivat kasvojaan ja rintansa messinki kynsillä. Profeetta kysyi enkeli Gabrielilta keitä nuo ihmiset ovat, ja enkeli vastasi ”Nuo ovat ne, jotka söivät toisten ihmisten lihaa”. Tämä on suora viittaus niihin, jotka syyllistyivät pahan puhumiseen (ghiibäh).

Kun profeetta kertoi pahan puhumisesta, hän antoi sille tarkan määritelmän. sanomassa, jonka kertoivat Muslim, Äbu Dääwuud, Än-Näsää’ii ja Ät-Tirmidhij, Äbu Huräirah:in kautta, viestintuoja vastaa pahan puhumista (ghiibäh) koskevaan kysymykseen.:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ عن الغيبة “ذِكْرُكَ أَخَاكَ بِمَا يَكْرَهُ” قيلَ: أَرَأَيْتَ إنْ كَانَ فِي أَخِي مَا أَقُولُ فِيهِ، قَالَ “إنْ كَانَ فِيهِ مَا تَقُولُ فَقَدِ أغْتَبْتَه وَإنْ لَمْ يَكُنْ فِيهِ مَا تَقُولُ فَقَدْ بَهِتَّهُ” رَوَاهُ مُسْلِمٌ وَأبو دَاود والنَّسَائِي والتِّرْمِذِي عن أَبِي هُرَيْرَة

Profeetta määritteli pahan puhumisen seuraavasti; mainita jotain muslimiveljestään josta tietää ettei tämä halua siitä puhuttavan. Profeetalta kysyttiin, mitä jos tuo mainittu asia on jotain totta hänestä. Profeetta vastasi: <<Jos se on jotain, mikä on hänessä, niin syyllistyit pahan puhumiseen (ghiibäh), ja jos se ei ollut hänessä, niin syyllistyit äl-buhtään:iin.>> Äl-Buhtään on puhua puhua pahaa toisesta muslimista valheina. Tämä synti on suurempi kuin ghiibäh

Pahan puhuminen siis tarkoittaa mainita muslimiveljestä mitä hän inhoaa, riippumatta oliko hän elossa tai kuollut. Toisesta henkilöstä puhuttaessa rajana on se, loukkaantuisiko kyseinen henkilö, jos hän kuulisi mitä hänestä on sanottu. Siksi pahan puhumista on mainita muslimiveljestä jotain, mitä hän vihaa, liittyi se sitten hänen ruumiiseensa, vaatteisiinsa, taloonsa, luonteeseensa tai muuhun vastaavaan. Monet ihmiset syyllistyvät pahan puhumiseen välinpitämättömyyttään tai koska he eivät hallitse kieltään kunnolla. Esimerkkejä pahan puhumisesta on sanoa toisesta muslimista:

Hän on lyhyt.

Hän on kierosilmäinen.

Hän on epäkohtelias

Hän haluaa nukkua pitkään.

Hän syö liikaa.

Hänen talonsa on sotkuinen.

Hänen poikansa on epäkohtelias.

Hän on vaimonsa määräyksen alla.

Hän on liian lihava.

Hänellä ei ole hyvä maku.

Hänen autonsa on ruma.

Hänen isänsä on roskien kerääjä (tarkoituksella sanoa pahasti).

Nämä ovat vain muutamia kaikkien tietämiä esimerkkejä pahanpuhumisesta (ghiibäh). Suojelkoon Jumala meitä syyllistymästä pahan puhumiseen, joka on suuri synti, jos se kohdistuu hyvään muslimiin, jos se kohdistuu syntiseen muslimiin, se ei aina ole suuri synti. Jotkut sanovat pahan puhumisen olevan suuri synti, oppineiden yksimielisyydellä (idzmääa), kuitenkaan tämä ei ole hyvin perusteltu mielipide. Syyllistyminen pahan puhumiseen syntistä muslimia kohtaan, ei ole aina suuri synti. Mutta jos liioittelee niin, että se ylittää uskonnon rajat, niin se luokitellaan suureksi synniksi. Tiedämme tämän profeetan sanomasta, jonka on kertonut Äbu Dääwuud:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “إنَّ مِنْ أَرْبَى الرِّبَا الاسْتِطَالَةَ فِي عِرْضِ المسْلِمِ بِغَيْرِ حَق“

Joka tarkoittaa: <<Liioittelu pahan puhumisessa on yhtä synnillistä kuin pahimman tason koronkiskonta (ribää)>>. Profeetta vertasi liioittelua pahan puhumisessa muslimista pahimman tason koronkiskontaan (ribaa) osoittaen tuon synnin suuruutta. Lisäksi pahojen puheiden kuuntelu on laitonta Islamissa. Ylistäen Jumalaapelkäävien muslimien käytöstä, Koraanin kappaleen Äl-Qäsas, lause 55:

قَالَ اللهُ تَعَالى ﴿وَإذَا سَمِعُوا اللَّغْوَ أعْرَضُوا عَنْهُ﴾ سورة القصص/55

Joka tarkoittaa: [Jos he kuulevat pahan puhumista (ghiibäh), he kävelevät pois]. Eli he eivät hyväksy, eivätkä jää kuuntelemaan pahan puhumista. Ät-Tirmidhij kertoi profeetan sanoneen:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “مَنْ رَدَّ عَنْ عِرْضِ أَخِيهِ رَدَّ اللهُ عَنْ وَجْهِهِ النَّارَ يَوْمَ القِيَامَةِ” رَوَاهُ التِّرْمِذِيُّ

Joka tarkoittaa: <<Jumala suojelee sen henkilön kasvot Helvetin tulelta tuonpuoleisessa, joka suojelee muslimiveljensä pahan puhumiselta>>. Siispä jos jossain kokoontumisessa joku puhuu pahaa, niin silloin muut ovat velvollisia kieltämään häntä. Jos he eivät saa häntä lopettamaan puhumalla, niin heidän on lähdettävä pois ja vihattava pahan puhumista sydämessään. Tällä tavalla toimien he itse välttyvät synniltä.

Kuvaten joidenkin hyvien muslimien käytöstä tähän asiaan liittyen, on kerrottu että Ibraahiim Ibn Ädhäm oli kutsuttu tilaisuuteen, jossa vieraiden istuuduttua joku ihmisistä huomasi yhden kutsutuista puuttuvan, ja lisäsi, ettei hänen läsnäolonsa olisi muutenkaan suotavaa. Ibraahiim Ibn Ädhäm reagoi välittömästi sanoen: ”Tämä on mitä olen tehnyt itselleni, olen sallinut itseni olla tilaisuudessa, jossa ihmiset puhuvat pahaa (ghiibäh)”. Hän lähti välittömästi pois, ilman että hän olisi syönyt mitään siinä tilaisuudessa, ja sen jälkeenkin hän kieltäytyi syömästä mitään kolmeen päivään.

Jos henkilö syyllistyi suuriin synteihin, joita hän sitten katui, niin meidän ei ole luvallista mainita hänen tekemiään syntejä, koska hän on jo katunut niitä. Meidän on arvosteltava muslimia hänen sen hetkisen tilansa mukaisesti. Kuten Äl-Hääkim kertoi kirjassaan Mustädrak, profeetan sanoneen valaistessaan tätä aihetta:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “مَنْ رَأى عَوْرَةً فَسَتَرَهَا كَانَ كَمَنْ أَحْيَا مَوْؤُدَةً فِي قَبْرِهَا” رَوَاهُ الحَاكِمُ في المسْتَدْرَك

Joka tarkoittaa: <<Joka salaa muslimin entiset virheet, saa samanlaisen palkkion kuin se, joka pelastaa elävänä haudatun tytön>>. Henkilö, joka on tehnyt pätevän katumuksen, on saanut anteeksi Jumalalta tuon synnin, joten siksi meidänkään ei pidä sitä mainita. Umar Ibn Äl-Khättaab:in aikana eräs mies tuli kertomaan hänelle: ”Tietämättömyyden aikana hautasin tyttäreni elävänä, kuitenkin viime hetkellä otin hänet ylös. Sitten Islam levisi ja meistä tuli muslimeja. Aika kului ja sitten tämä tyttäreni syyllistyi haureuteen, jonka jälkeen hän yritti itsemurhaa viiltämällä ranteensa. Myöhemmin hän teki pätevän katumuksen. Jotkut ihmiset kysyivät hänen kättään avioliittoa varten. Kerroin heille hänen tarinansa, jotten huijaisi heitä tyttäreni suhteen.”  Umar torui tätä miestä ja sanoi: ”Sinä olet levittänyt, mitä Jumala määräsi piilotettavaksi tyttärestäsi, varoitan sinua, jos vielä kerran kerrot tämän tarinan kenellekään, rankaisen sinua tavalla, joka tekee sinusta esimerkin kaikille ihmisille.”

Tästä tarinasta ymmärrämme, että kun muslimi on katunut syntiään, on kiellettyä mainita tätä hänen syntiään. Meidän on aina arvioitava henkilöä hänen sen hetkisen tilanteensa mukaisesti.

On myös joitain tilanteita, joista oppineet sanoivat, etteivät ne kuulu synnillisen pahan puhumisen (ghiibäh) joukkoon. Ne tilanteet kuuluvat kuuteen ryhmään, eikä henkilö tee pahan puhumisen syntiä, (ghiibäh) jos hänen tapauksensa kuuluu johonkin näistä kuudesta ryhmästä.

1- Mennä muslimituomarin tai muun tuomiovaltaisen henkilön luo, kertoakseen häntä kohtaan tehdystä vääryydestä, saadakseen asiaan ratkaisun.

2- Puhua henkilön synneistä, joista hän ei halua puhuttavan, tarkoituksella etsiä apua, estääkseen henkilöä jatkamasta synnin tekemistä. Tässä tapauksessa henkilö ei ole syntinen, jos hän tietää muslimin, joka tekee jotain tiettyä syntiä, ja kertoo siitä kolmannelle, jotta tuo voisi auttaa toista luopumaan synnistään. Kuitenkin tässä raja synnin ja sallitun välillä on hyvin ohut. Monesti henkilö päästää kaunansa valloilleen toista vastaan, loukatakseen ja kostaakseen hänelle, ja vielä hän itseään huijaten väittää, että hänen tarkoituksenaan on vain auttaa tätä ihmistä pääsemään eroon synnistään. Tässä tapauksessa henkilö ei välty pahan puhumisen synniltä, (ghiibäh).

3- Kertoa Islamin oppineelle (muftii) toisen synnistä josta hän ei halua puhuttavan, tarkoituksenaan etsiä ratkaisua tähän asiaan. Esimerkiksi jos mies kertoo oppineelle, että hänen vaimonsa lähtee kotoa ilman lupaa, se ei ole hänelle synti, jos hän on etsimässä uskonnollista vastausta tähän asiaan. Kuitenkin oppineet sanoivat, että tällaisessa tilanteessa on suositeltua muotoilla kysymys niin että jättää nimet mainitsematta. Sanoa esimerkiksi: Mikä on uskonnon mukainen ratkaisu, jos jonkun vaimo lähtee kodistaan ilman miehensä lupaa?

4- Kuvailla henkilöä hänen ominaisuutensa perusteella, josta hän ei halua puhuttavan, tarkoituksena hänen tunnistamisensa. Esimerkiksi on sallittua sanoa lapselleen, ”Käy antamassa vähän rahaa tuolle yksijalkaiselle naapurille” selvittääkseen lapselle, kenelle raha on tarkoitus antaa.

5- Kertoa sellaisen henkilön synnistä, joka itse sen avoimesti julistaa. Eli jos joku myöntää juovansa alkoholia tai tekee sitä julkisesti, niin hänen synnistään puhuminen ei ole syntiä.

6- Varoittaa muslimeja synnin tekijästä. Tämä on tärkeä asia. Meidän on välttämätöntä varoittaa niistä, jotka huijaavat muslimeja, esimerkiksi jos joku tietää ryöstelijän vaanivan reitillä jota muslimit aikovat käyttää, hän tekisi syntiä olemalla vaiti ja varoittamatta tästä, antaen heidän jäädä ryöstäjän saaliiksi. Lisäksi on vielä suurempi velvollisuus varoittaa niistä, jotka huijaavat muslimeja heidän uskonnossaan, kuin heistä jotka huijaavat maallisissa asioissa. Jos tietää jonkun, joka huijaa muslimeja heidän uskonnossaan, valheellisesti väittäen olevansa oppinut, opettaen ihmisille vääräuskoisuutta tai antaen heille vääriä vastauksia koskien Islamia, tällaisesta henkilöstä on pakollista varoittaa ihmisiä.

Äl-Hääkim:in kertomassa hädiithissä, jolla on oikean sanoman luokitus (sahiih) ja jonka Ädh-Dhähäbij on varmistanut, profeetta sanoo:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “إذَا رَأيْتَ أُمَّتِي تَهَابُ أَنْ تَقُولَ لِلظَّالِمِ أَنْتَ ظَالِمٌ فَقَدْ تَوُدِّعَ مِنْهُم” رَوَاهُ الحَاكِم وَصَحَّحَهُ الذَّهَبي

Tämä sanoma tarkoittaa: <<Jos näet kansani pelkäävän sanoa epäoikeudenmukaiselle, että tämä on epäoikeudenmukainen, silloin tiedä että Jumalan tuki on vedetty heiltä pois>>. Lisäksi profeetta sanoi Äl-Bäihäqij:in kertomassa sanomassa:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “حَتَّى مَتَى تَرِعُونَ عَنْ ذِكْرِ الفَاجِرِ اذْكُرُوهُ بِمَا فِيهِ حَتَّى يَحْذَرَهُ النَّاسُ” رَوَاهُ البَيْهَقِيُّ

Joka tarkoittaa: <<Kuinka kauan te kieltäydytte mainitsemasta henkilöstä, joka tekee suuria syntejä? Mainitkaa millainen hän on, jotta ihmiset voivat varoa häntä.>> Toisin sanoen meitä on kehotettu varoittamaan ihmisiä heistä, jotka huijaavat ja tekevät pahaa muslimeille, jotta muslimit voivat ottaa huomioon tuon asian. Muslimit, jotka toimivat profeetan tapojen mukaisesti ja noudattaen hänen oppeja ja periaatteita, nousevat puolustamaan profeetan uskoa. He puolustavat ja suojelevat muslimeja huijareilta, jotka tekevät vääryyttä itselleen ja toisille.

Kiitos Jumalalle, me pyrimme toimimaan näiden opetusten mukaisesti. Meidän opettajat ympäri maailman varoittavat ihmisiä tietämättömien ihmisten puheista, jotka johtavat vääräuskoisuuteen ja vääriin tapoihin. Ole varma tiedossasi, että kun me paljastamme väärintekijöitä, se on tärkeän velvollisuuden täyttämistä, määräämistä pakolliseen ja synnistä kieltämistä. Muslimien velvollisuus on määrätä pakolliseen ja kieltää synnistä. Auttakoon Jumala meitä eteenpäin pyrkimyksessämme täyttää tehtävämme.

Juoruilu (Nämiimäh)

Juoruilu (nämiimäh) tarkoittaa levittää puheita uskovien keskuudessa, tarkoituksena nostattaa vihaa ja aiheuttaa ongelmia heidän välilleen. Tämä on kiellettyä ja synnillistä. Jumala halveksui sellaisia ihmisiä Koraanissa, kappaleessa Äl-Qaläm, lause 12:

قَالَ اللهُ تَعَالَى ﴿مَّنَّاعٍ لِّلْخَيْرِ مُعْتَدٍ أَثِيمٍ﴾ القَلَم/12

Tämä lause korostaa juoruilun (nämiimäh) rumuutta. Äl-Bukhaarij:in kertomassa sanomassa profeetta sanoo:

قَالَ رَسُولُ اللهِ صَلَّى اللهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ “لَا يَدْخُلُ الجَنَّةَ قَتَّاتٌ” رَوَاهُ البُخَارِيُّ

Joka tarkoittaa: << Joka syyllistyy juoruiluun (nämiimäh), ei pääse paratiisiin ensimmäisten sinne päsevien mukana>>. Tämä tarkoittaa muslimia, joka kuoli katumatta syyllistymistään juoruiluun, hän tulee saamaan rangaistuksen Helvetissä ennen pääsyään Paratiisiin. Lisäksi tiedä että yleisimmät syyt kärsimykseen haudassa ovat pahan puhuminen (ghiibäh), juoruilu (nämiimäh) ja se ettei puhdista itseään virtsaamisen jälkeen oikein.

Pyydän Jumalalta suojelusta, ettemme lankeaisi pahan puhumiseen (ghiibäh) ja juoruiluun (nämiimäh) ja muihin synteihin. Antakoon Jumala meidän kuulua niiden joukkoon, jotka järkevästi valmistavat itsensä tuomiopäivää varten, ja niiden joukkoon, jotka käyttävät Hänen heille antamat kyvyt tottelevaisuuteen ja vilpittömyyteen.

Ylistys Jumalalle,

suokoon Hän meille hyvä loppu,

Ja Ällaah tietää parhaiten